Singapore 22.-25.10.2011
Onnistuneen golfloman jälkeen olimme vihdoin valmiita lyhyehköön kaupunkilomaan. Olimmehan toki huolellisesti asemoineet itsemme vain muutaman kymmenen kilometrin ja tunnin junamatkan päähän suurkaupunkivaltiosta eli kokka kohti Singaporea.
Sari on käväissyt aiemmin Singaporessa, joten tällä erää päätimme tehdä varsin lyhyen, maksimissaan parin yön mittaisen täsmäiskun urbaaniin sykkeeseen. Liikenneinsinöörimme osatavoitteena oli päästä koke(ile)maan yhtä maailman tehokkaimmaksi tituleeratuista joukkoliikennekaupungeista. Sari ihmetteli moista etukäteiskohkaamista eteenkin kun periaatteena oli vältellä taksia.
Saavuimme Singaporeen Woodlandin juna-asemalle, jossa meitä odottivat etukäteen kohtuu hyvin tiedossa olleet tukalat rajamuodollisuudet. Läpivalaisusta ei menty sukkana läpi, vaan reput tyhjennettiin viimeistä murua myöden. Jopa reppureissaajien tärkein matkaeväs eli viskipullo syynättiin tarkkaan, että se on varmasti avattu. No tietenkin se oli muutaman tunnin junamatkailun jäljiltä avattu, joten meillä ei ollut pikku hiprakassa mitään ongelmaa. Muussa tapauksessa rajalla maksetaan jokaisesta avaamattomasta tuotteesta verot.
Perinteiseen malliin emme olleet etukäteen varanneet hotellia emmekä selvittäneet, miten juna-asemalta pääsee pääkallonpaikalle. Hyppäsimme bussiin ja jäimme sillä pysäkillä pois, missä jäi eniten porukkaa pois. Tälläkin kertaa pomminvarma taktiikkamme kannatti ja osuimme ilmajuna-asemalle. Olimme tietenkin liikenteessä iltapäiväruuhkan aikaan, mikä merkitsi sulloutumista junaan. Sari olisi ottanut jo taksin, mutta Hillo paasasi vain matkan pituuteen perustuvan maksujärjestelmän hienoista ominaisuuksista.
Päästyämme Aasian kalleimman ja antiseptisimmän kaupungin ytimeen teimme työnjaon. Hikinen ja likainen Hillo asetettiin viiden tähden hotellin lobbybaariin miesparkkiin vahtimaan tavaroita ja huolehtimaan happamasta nestetasapainosta. Sari suuntasi etsimään karttaa ja muuta hyödyllistä ja hyödytöntä informaatiota. Emme rähjäisine olemuksinemme oikein sopineet kaupunkikuvaan perjantai-iltana.
Kartan avulla suunnistimme alueelle, jolta löytyisi mahdollisimman paljon hotelleja. Koluttuamme toistakymmentä ylibuukattua tai sikahintaista hotellia olimme koko lailla turhautuneita. Mielessä käväisi ensimmäisen kerran pieni haave valmismatkojen Teneriffa-paketista …tai edes reppumatkailusta ilman golfmailoja ja muuta krääsää. Muutamia minuutteja ennen puoltayötä löysimme vapaan huoneen, jonka otimme vaikka budjetti huusi hoosiannaa.
Vuosipäivämme aamuna pistimme elämän risaiseksi ja vaihdoimme kaupungin halvimpaan ja vähiten romanttisimpaan hosteliin eli yhteen backpackersiin, josta yö irtosi kuudesosahinnalla edellisestä. Saimme hostellista oikein oman perhehuoneen, jossa oli tuuletin, parisänky ja kerrossänky Nalle Puh-lakanoineen. Peittoja ei ollut ja saniteettitilat löytyivät käytävältä. Aamupala sisälsi kahvin, paahtoleipää, voita ja leivänpaahtimen käyttöoikeuden.
Seuraavaksi suuntasimme Little Indiaan, joka oli sitä itteensä ihan täpöllä. Pienet talot ja pienet kadut oli mitoitettu huomattavasti havaittua pienemmälle väkimäärälle, intialaiseen tapaan. Laulu raikasi joka nurkalla ja valoja riitti kuin jouluna konsanaan. Kävimme myös fiilistelemässä vuosipäiväämme Apollossa tai ainakin Appollossa tai sen edustalla! Olimmehan tasan vuosi sitten Apollossa tavanneet!
Pikku-Intian pölyt karistettiin varsin nopeasti ilman ostoksia, ja oli aika suunnata päivän pääteeman kimppuun eli vuosipäivän juhlintaan. Koska olimme sniiduilleet majoituspuolessa, päätimme sijoittaa säästyneet doltsut juomapuoleen. Ensimmäinen etappimme oli legendaarinen Raffles-hotelli, jonka Long Barissa käytiin imaisemassa Singapore Slingit $26/ketale. Nämä on niitä baareja, joihin ei ihan suorin vartaloin kandee lähteä ellei satu omistamaan suhteelliseen pullevaa lompuukia. Mutta vastineeksi syötiin groovaavan livemusiikin lomassa aimo läjä pähkinöitä, vaikkei koko rahan edestä.
Illan toiseksi parkiksi valittiin Swiss-hotellin 77. kerroksen Skybar, jonka hämyisessä klubitunnelmassa nautiskelimme lasilliset punkkua kaupungin loiston yllä. Kyseinen hotelli on muuten ollut maailman korkein hotla joskus 25 vuotta sitten, ja vielä nykyäänkin taitaa olla Kaakkois-Aasian korkein majatalo. Upea paikka mahtavine näkymineen!
Seuraavaksi aamuksi ei sattuneesta syystä saatu hankituksi luovaa rapulaa. Epäluovassa tilassa emme päätyneet edes Sentosan teemapuistoon, vaan sorruimme naruhelppoon ratkaisuun eli klassiseen kaupungin ympäri tehtävään kiertoajeluun.
Niin etovalta ja turistilta kuin kolmen eri reitin ja bussin kiertoajelusetti kuulostaakin, saimme imeskeltyä kustannustehokkaasti ja laiskanpulskeasti sopivan annoksen Singaporen pilvenpiirtäjäarkkitehtuuria kitusiimme. Päivä oli orkidea- ja kilpparipuistovisiitteineen varsin mainio kokonaispaketti, vaikka kiertoajelubussissa ylivolyymilla tarjoiltu kikkelijatsi meinasi vetää tinnituksenkin hiljaseks. Suurkaupungin kiire ja anaerobinen syketaso alkoivat hapottaa reissaajia jo siinä määrin, että seuraavaksi oli hyvä aika suunnata huomattavasti väljemmille vesille..
No vihdoin saatiin tarinaa sieltä “hello MR jostain”. Ovat maat ja kohteet todellakin erillaisia. Näitä tarinoita ihmetellessä koti ISÄNMAA tuntuu ooikein hyvältä vaihtoehdolta. Ei kun liput salkoon ja rajat kiinni.