Thaimaa, Pattaya 19.-25.11.2011
Annella työt kutsuivat, joten kippasimme hänet Bankkarin lentokentälle koto-Suomeen lähtevään koneeseen. Samalla menimme kyselemään Sarille lentokentältä jatkoaikaa viisumiin. Taksit eivät saa jäädä notkumaan lentokentän kupeeseen, joten isä Meriluoto uhrattiin taksikuskin seuraksi kaffelle odottelemaan. Yhteistä kieltä herroilla ei tainnut sen koommin olla, mutta hauskaa senkin edestä heillä oli. Meriluoto huitoi käsillä suuntaan ja toiseen selitellessään ja taksikuskimme hersyvä nauru kajahti tasaisesti muutaman minuutin välein täyteen volumeen. Meillä ei ollut niin hupia, sillä varmoista huhuista huolimatta lentokentältä ei löytynyt paikkaa, josta olisi Sarin passiin herunut lisää luvallista maassaoloaikaa. Sari päätti jatkaa luvatonta maassaoloa viikon ja kuitata maasta lähtiessä kunnialliset sakot.
Muutaman tunnin taksiajelun jälkeen saavuimme kauan odotettuun kuuden tähden lomaparatiisiimme Pattayalle! Hell yeah! Meillä oli nyt kokonainen viikko aikaa nauttia rannasta tyrkkymyyjineen ja rojukojuineen. Ei tarvitse kärventyä rannalla yksin, sillä siellä on turistia kuin muurahaista keossa konsanaan. Hierontaakin löytyy kaloista happy endiin ja iltamenosta vastaa punaistenlyhtyjen katu tarjonnallaan lapsista ladyboyhin. Kielitaidonkin saa laittaa holdiin, sillä suomi on varsin käypä kieli kadulla. Täältä ei puutu mitään – nyt ollaan Pattayalla!
Todellisuudessa valitsimme Pattayan täysin pelillisistä syistä. Pelillä tarkoitamme tässä yhteydessä golfia, eikä niinkään muuta paikalle luonteenomaista kolopalloilua. Pattaya nimittäin tarjoaa Thaimaan golfkenttien parhaimmistoa sekä määrällisesti että laadullisesti.
Ensimmäisen yön vietimme hotelli Vistassa. Olimme nimittäin varanneet suuressa epähuomiossa yhden yön verran väärälle päivälle hotellin, jonne pääsimme vasta seuraavana päivänä. Tämä on ihan normaalia toimintaa reppureissaajille tai ainakin meille. Kostoksi hotellisekoilusta otimme kyseisen yön yhdestä rannan parhaimmista hotelleista.
Parhaimmistoa Vista tosiaan olikin. Hyvä kun sisälle ehdittiin, niin Hilloa oltiin jo onnittelemassa syntymäpäivän johdosta! Tuli hedelmäkoria, kuponkia ja seteliä kädet täyteen ja laukutkin oli jo viety ylimpään kerrokseen, jossa sviittimme sijaitsi! Kyllä, luit ihan oikein, SVIITTI! Ikään kuin muissa lahjoissa olisi ollut tarpeeksi hämmästeltävää. Keitimme lukaalissamme heti kärkeen Pauligin presidenttikaffet ja värkkäsimme muutamat GT:t. Jälkkäriksi testasimme huushollimme pohjoissiivessä sijaitsevan poreammeen. Elimme siinä hetkessä aika kaukaista elämää reppumatkaajan perusarjesta.
Illalla Heikki, Tuula ja Jukka saapuivat Pattikselle ja pidimme pienimuotoiset synttärijuhlat sviitissämme. Juhlinnan päätimme hotellin upeassa ravintolassa, sillä Hillon yksi miljardista kupongista oikeutti illalliseen ja siellä hotelli vielä yllätti meidät isolla suklaakakulla kynttilöineen. Vaikka hotelli Vista ei maksa meille mainonnasta (vielä), niin voimme silti suositella sitä kaikille kavereillemme, jotka lukevat tätä blogia ja matkustavat Pattayalle. Eli todennäköisesti kaikille tämän kirjoituksen lukijoille…
Seuraavana aamuna vaihdoimme haikeana viereiseen, astetta karumpaan hotelliin. Vai oliko se sittenkään niin haikeaa, karua kylläkin – uuden hotellimme parveke tarjosi nimittäin suorat näkymät hotelli Vistan huoneisiin. Saimme ”ihailla” iltaisin parvekkeeltamme mitä kummallisempaa liveteatteria ja ihan ilmaiseksi. Milloin poikapareja, milloin pariskuntia – arvailuun varaan jäin vain, kuka on maksullinen ja kuka ei?
Päivät kuluivat hulppeilla golfkentillä pelaillessa ja auringosta nauttiessa. Aloitimme pelit Pattaja Gof & Country Clubilta, joka sijaitsi lähimpänä. Bongasimme kadulta kyydiksi tuk tukin ja kysäisimme veisikö hän meidät kyseiselle kentälle. Kuski ei näyttänyt kovin vakuuttavalta kun osoitimme kartasta sijaintia, mutta lähti kuitenkin bahtien kuvat silmissä kiiluen kyytimään meitä. Meno oli siinä määrin hapuilevaa, että matkalla Hillo joutui hyppäämään lavalta pelkääjän penkille antamaan reittiohjeita. Kuski meni aivan pois tolaltaan, kun kuuli, että hänen tulee ajaa hetki moottoritietä päästäkseen kentälle. Tärisevä kuski veti kakkonen silmässä nuppi tutisten motaria siinä määrin pelonsekaisena, ettei selvästikään ollut käynyt ajokkinsa kanssa Pattayan taajamarakenteen ulkopuolella. Pimeällä paluumatkalla viimeistään tajuttiin, ettei tuktuk kuulu moottoritielle. Ahdistusta lievensi 19. reiän palauttavat.
Seuraavina päivinä otimme edellispäivän sekasortoisesta kyydityksestä viisastuneena ihka oikean taksin kentille. Pelasimme ystävämme Keitsin suosittelemana Pattana-, Laem Chabang- ja Phoenix-kentät, jotka olivat todella upeita ja hyvässä kunnossa. Kentistä enemmän golfblogin puolella (sit joskus).
Muutoin päivät kuluivat Pattiksen täyteläisellä rannalla ja katumeininkiä seuraillen. Pattiksen pössis oli kieltämättä vähän normaalia lomakohdetta erikoisempi (roisimpi) ja tietyssä mielessä avoimempi (härsikimpi). Käväisimme kahdestaan itseltämme salaa eräänä iltana tsekkaamassa Walking Streetin tarjonnan eli kaivamassa esiin sen todellisen luonteen. Hetken mielijohteesta ajauduimme tietyntyyppiselle clubille katsomaan paikallista alapää- ja keskivartalopainotteista korkeakulttuuria. Ei siitä sen enempää.
Yhtenä iltana Karit ja Jukka kävivät väijymässä Thaimaan kansallisurheilulajia muay-thaita eli thainyrkkeilyä. Kovaa touhua kerta kaikkiaan!
Summa summarum: Pattis oli kaikkineen huvituksineen hauska kokemus. Paikka on omalla tavallaan puhdistunut hiljattain huikeasti, sillä sinne oli tehty vuosi sitten ihka ensimmäinen vedenpuhdistamo! Kehitys kehittyy. Viikko hujahti nopeasti ja meidän oli aika jättää maukuvat kissat kadun kulmille ja hyvästellä rakkaat ”vieraamme” ja jatkaa kahden matkaamme maan ja ilman ympäri.
