Harras ja viileän leppoisa tunnelma jatkuu

Laos, Luang Prabang 25.12. – 28.12.2011

Passailimme Luang Prabangiin tuloamme hieman, koska kaupungissa oli edellisviikkoina ollut käynnissä National Gamesit. Vähän niin kuin pidettäisiin kaikkien lajien yhteiset Suomen mestaruuskilpailut esimerkiksi Lappeenrannassa. Suuren urheilujuhlan seurauksena Luang Prabangin hotellit olivat olleet ääriään myöten täynnä ja mm. kaikki alueen koulut olivat suljettuina kolme viikkoa urheilijoiden majoittamiseksi. Yhtenä päivänä Vang Viengissa ollessamme ihmettelimmekin, kun television paikalliskanavat pukkasivat suoria petanque-lähetyksiä. Kansallisurheilun tärkeimmistä kisoista oli kyse, minkä huomasi monessa ravintelissa – tarjoilijoiden hommista ei oikein tahtonut tulla mitään kesken hermoja kutkuttavan välieräpetankkiottelun..

Joulupäivänä iltakuudelta saavuimme Luang Prabangin eteläiselle bussiasemalle, josta bongasimme kohtuullisen kustannustehottoman 3 kilsan siirtymän väljällä tukilla suoraan tapahtumien keskipisteeseen eli night marketin hulinaan. Guest housien tarjontakatsauksen ja kevyen tinkauskierroksen jälkeen saatiin majoitus hintaan 10 €/yö. Vertailun vuoksi sanottakoon, että keskimäärin 100 päivän jälkeen hotellien keskihinta on ollut 14 euroa/hlö/yö eli reippahasti alle pudoteltiin. Naureskelimme hotellihuoneen seinään tulostettua paikallisen poliisihallinnon tekemää järjestyssäännöstöä, jonka mukaan mm. vnhempien miesten on turha koettaa kaupunkiin majoittua, sillä ohjeistus kielsi ihan selvästi tuomasta prostataa huoneeseen :)

Huomasimme taasen, että keli oli edelleen melkoisen viileä, noin 15 astetta. Osa pitkälti Euroopasta saapuneista turisteista painoi sitkeästi shortseissa ja t-paidoissa, mutta meidän kuumuuden parkkiinnuttamat nahkamme eivät moista extremeilyä kestäneet. Hassua, miten iho ja kroppa tottuvat keleihin. Hillokin vanha hikoilija, lämminverinen kuumakalle hytisee jo 15 asteessa! Jostain syystä jätettiin väliin tervetuloillallinen, mutta vastineeksi otettiin drinkit kaupungin kalleimmassa hotellissa. Pistäydyttiin vielä night marketeilla, joilla Sari tuki jälleen paikallista käsityökulttuuria hankkimalla jo kolmannen norsukuvioidun kangaspussukan – mihin se niitä kaikkia tarvitsee?

Niin väsyneitä olimme, että nukuimme ensimmäisen yön vanhasta tottumuksesta ikkunat auki. Ei varsinaisesti lämmittänyt. Yö oli kylmyyden värittämässä katkonaisuudessaan muutenkin sangen sekava. Joku hotelliasukkijenkki otti kotipuoleen Skype-puhelua isolla mölinällä noin klo 2 yöllä. Sitten klo 3 joku rämäytti jotain ilmeisen isoa ja sirpaloituvaa kivilattialle. Ensimmäiset aamukukot kiekuivat klo 5 korvan juuressa. Klo 6 alkoi naapuriaidan takaa kuulua kattiloiden kolinaa ja aamuriisien keittelyä. Toistamiseen mekkaloivat aamukukot pakottivat väsyneet kehomme aamutoimiin klo 7.

Tapaninpäivän aamuna vaihdoimme ensi töiksemme viereiseen guest houseen, koska edellinen oli täynnä. Olimmehan Joulun myötä keskellä vilkkainta high seasonia. Aamiainen nautittiin Mekong-joen rantamaisemmissa. Vuokrattiin polkupyörät tutustuaksemme paremmin kaupunkiin ja heti kohta jo törmättiin taas Tiinaan ja Anttiin, jotka olimme tavanneet Vang Viengissa.

Kaiken raukean rauhallisuuden keskellä alkoi aivan yhtäkkiä golfjalkaa vipattaa sillä tiesimme, että Luang Prabangista löytyy kolopallokeidas. Aloimme tiedustella kiivaasti paikallisilta, missä se golfkenttä oikein lymyää. Vastausten haitari oli 5-20 kilometrin päässä, mutta matka-aika kohteeseen oli kiinteä tunti. Kuitenkin eräs luotettavanoloinen turistiagentti kertoi, että kenttä on hyvin saavutettavissa pyörällä ja arveli matkan vievän noin 30 minuuttia. Ajo-ohje oli yksinkertainen. Seuraatte tuota tietä kunnes tulette kentälle. No ihan niin simppeli ei laosilainenkaan tieverkko toki ole. Puolen tunnin epävarman ajelun jälkeen koitimme vielä varmistaa paikallisilta korttia läiskineiltä poliiseilta kulkusuuntaa, mutta vastaukseksi tuli vain pari ynseää puhahdusta ja ylimalkainen viittaus ”eteenpäin”. Menomatkaa taitettiin lähes tunti, mutta reitistä leijonaosa oli ylämäkeä. Reiskat kiitti.

Varisin korea klubi oli tyhjänä pelaajista, mutta yhtään korealaista hahmoa ei pelipaikoilla yllätykseksemme näkynyt. Kun emme päässeet kartoittamaan on-line aina niin kiinnostavia pelaajakokemuksia, turisimme hetken niitä näitä paikan toimitusjohtajan ja muun henkilökunnan kanssa. Pro Shopissa hämmästelimme keskenämme mestan hintatasoa: yhden golfpallon sai ostettua halvimmillaan 7 eurolla! No olihan ne Titleistin Pro V2:sia, mutta rajansa silti…

Paluumatka vuorilta sujuikin sitten reippain mielin eli kylmyyttä vältellen noin 35 minuutissa. Illalla käytiin neuvottelemassa vuokraskootterit seuraavalla päivälle sekä ostamassa lentoliput Hanoihin. Lentoon päädyttiin, koska vaihtoehtoinen bussimatka kun olisi kestänyt 24 tuntia. Illallinen nautiskeltiin intialaisessa, mikä pisti veren ja muunkin aineenvaihduinnan toiveiden mukaisesti kiertämään!

Kolmantena aamuna vuokrattiin skootteri, jolla huristelimme puolijäässä tuttua reittiä golfkentälle. Matkalla näimme sikariipunta-asentoon päätyneen eli ilmeisesti teurasmatkalla olleen possun, joka kiljui kirjaimellisesti viimeistä päiväänsä. Golfkierroksesta jäi mieleen ylihinnoitellun kentän vaimean tylsä layout ja luokattoman laiskat ja ammattitaidottomat mailatytöt, mikä kaiketi yksinkertaisesti kielii vain Laosin nuoresta golfkulttuurista. Ei maksettu tippiä, mutta palauteboxiin jätettiin pari vinkkiä. Illalla harjoitimme puhdasta kasvisruokailua pienen pienen vaaleanpunaisen pikkupossun kuoleman kunniaksi.

Viimeisenä aamuna heräsimme klo 7 lähteäksemme Phousin kukkulalle katsomaan aamuaurinkoa ja bongailemaan temppeleitä vuoren rinteiltä. Oli buddhapatsasta eri asennoissa eri viikonpäivinä. Paluumatkalla kohtasimme polulla nuoren noviisimunkin, joka tervehdysten jälkeen esitteli itsensä Lingiksi. Saimme kirjoittaa omat tietomme huteralla käsialalla noviisin ylisiistiin vihkoon. Kovin monia muita tietoja vihkossa ei näyttänyt olevan.

Kävi ilmi, että Ling on 19-vuotias Luang Prabangin lähikylästä kotoisin oleva nuorimies, joka ryhtyi kuusi vuotta sitten munkkioppilaaksi. Ling halusi näyttää meille kotitemppelinsä. Matkalla juteltiin kaverin kanssa monista asioista. Ling kysyi ikäämme, olemmeko naimisissa ja mitä teemme työksemme. Rehelliset vastaukset eivät aiheuttaneet minkään suuntaisia reaktioita.

Jo kohtaamisen yhdeksi motiiviksi paljastui, että Ling selvästi janosi opetella englantia ja toivoikin myöhemmin tekevänsä esim. opetustyötä englanniksi. Ling esitteli mm. temppelinsä historiaa ja seiniä koristelevien maalausten taustalla olevista Buddhan elämänvaiheita käsittelevistä tarinoista. Paikalle pölähti myös Lingin oppilastoveri, joka pyysi auttamaan sanojen ”trust” ja ”wish” lausumisessa.

Yllätykseksi Lingilla oli myös sähköposti, jonka salasana oli tosin unohtunut ajan saatossa kuten noin alkajaisiksi myös tietokoneen käytön perusteet. Kaiken kaikkiaan Ling oli oikein mukava ja itse asiassa melko tavallinen nuori, jonka kanssa oli mukava jutella kaiken maailman asioista mm. edellisviikkoisista urheilukisoista ja hänen kotikylän menestyksestä jossain mystisessä jousiammuntapaini-henkisessä lajissa.

Lähtöpäivän aamun kruunasi viime hetken tarpeisiin pankkiautomaatilla tehty täsmänosto, jossa pyydettyä ja saatua 400 000 kipiä (~40 €) vastaan automaatti antoi auliisti miljoonan kipin kuitin. Eri reilua! Ans kattoo ny miltä ens kuun Visa-lasku näyttää…

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.