Laos

Laosin golfmahdollisuuksista meillä ei ollut minkäänlaista kuvaa, koska emme olleet etukäteen selvittäneet mitään aiheeseen liittyvää. Perusfiiilis oli odotusten suhteen se, että voidaan löytää jotain helmiä mutta lähtökohtaisesti golfkulttuuri kasvaa vielä lapsen kengissä.

Vientiane / Lao Country Club
12/20012 Kierroksia: 0

Jo heti toisena päivänä maan pääkaupunkiin saapumisen jälkeen pyrimme päästä golfaamaan. Ensimmäisen Laos-päivän katugallupin perusteella tiesimme kaupungin laitamilla lymyävän parikin hyvää golfkenttää. Otimme into piukeana aamuseiskalta vuokramopedin alle ja suuntasimme kirvakassa aamuhileessä noin 15 kilometriä kohti ensimmäistä kenttää ja vain todetaksemme sen olevan juurikin maanantaisin suljettu! Jurppi melko isosti.

Tänne ei päästy pelaamaan...

Meillä oli mukana Karin aivokuoreen tallennetut ylimalkaiset ajo-ohjeet toiselle kentälle, joka sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä jokseenkin kaupungin toisella laidalla. Matka oli niin pitkä, että Hillon pehmusteeton kypärä alkoi yllättäen kalvaa ja painaa päänahkaa häiritsevän paljon. Yhdessä tuumin katsoimme parhaaksi ottaa Niksi-Pirkka-aseet käyttöön ja asentaa sinne topatut Sarin bikinin yläosat. Sari puolestaan jännitti pikku mopomme kyydissä pari bägiä sylissään kuinka selviämme moottoritiellä isojen rekkojen seassa.

Niksi-Pirkkamaiset pehmikkeet, toimii!

Toisenkaan kentän kohdalla ei toteutus mennyt ihan puikkoihin, koska kentällä kävi maksuvälineenä vain käteinen, jota meillä ei ollut tietenkään riittävästi matkassa (tai olisi ollut, ellei neiti Meriluoto olisi törsännyt niitä ostamalla ensimmäiseltä klubilta sitä hienoa golfpaitaa…). Lähin pankkiautomaatti oli kaupungissa, joten pettyneinä mailat koipien välissä ajelimme hiljalleen kaikki pitkät kilometrit takaisin kämpille. Ensi kaudella sitten…

Luang Prabang / Luang Prabang Golf Club
12/20012 Kierroksia: 1

Vientianen pettymykset oli huuhdottu Vang Viengin tuubingissa. Luang Prabangin piti tarjota vain raukeaa rauhallisuutta, jonka keskellä kuitenkin alkoi kuin varkain golfjalka vipattaa kovin levottomasti.

Kuulimme varman huhun, että Luang Prabangista löytyy kolopallokeidas. Aloimme tiedustella kiivaasti paikallisilta, missä se golfkenttä oikein lymyää. Ja kyllähän kaikki sen sitten tiesivätkin, tosin vastausten haitari oli 5-20 kilometrin päässä. Matka-aika kentälle oli liikuttavasti kiinteä tunti.

Eräs luotettavanoloinen turistiagentti kertoi, että kenttä on hyvin saavutettavissa jopa fillarilla ja arveli matkan vievän noin 30 minuuttia. Päätimme vuokrata pyörät ja lähteä tutkimusretkelle. Ajo-ohje oli yksinkertainen: seuraatte tuota tietä kunnes tulette kentälle. No ihan niin simppeli ei laosilainenkaan tieverkko toki ole. Paikallisilta korttia läiskineiltä poliiseilta koetimme vielä varmistaa kulkusuuntaa, mutta vastaukseksi tuli vain pari ynseää puhahdusta ja ylimalkainen viittaus ”eteenpäin”.  Menomatkaa taitettiin lähes tunti ja reitistä leijonaosa oli ylämäkeä. Etureidet kiittivät.

Klubitalo näkyy jo!

Löysimme viimein perille, vaikka portilla jouduimme hieman selittelemään vaksille että pelureita ollaan. Polkupyörä kulkutapana, topit, maastosortsit ja vaimonhakkaajapaidat kun nyt ei ihan tyyppigolfarin varusteisiin lukeudu. Varsin korea klubi oli taas perusaasialaiseen tyyliin typötyhjänä pelaajista. Edes yhtään korealaista hahmoa ei pelipaikoilla yllätykseksemme näkynyt. Jälleen kerran ihmettelimme kassavirtalogiikkaa, että miten ihmeessä nämä prameat golfklubit upeine oheisfasiliteetteineen oikein pysyvät pystyssä ja miten työntekijöille kyetään maksamaan liksat. Mistä se toimintaa yllä pitävä raha oikein tulee, kun koskaan missään ei näy yhtään pelaajaa?

Hinnoittelumekaniikka hieman aukesi, kun kurkkasimme green fee -hinnastoon ja pro shopin hintalappuihin. Pro Shopissa hämmästelimme, kun kaikkein halvimman golfpallon sai ostettua 7 eurolla! No olivathan ne Pro V2:sia, mutta kuitenkin …järvipalloja ei tosiaan ollut kaupan.

Kun emme päässeet kartoittamaan aina niin kiinnostavia kanssapelaajakokemuksia, otettiin klubilla kaljat. Ilmeisesti meidän läsnäolosta juttu kiiri samointien eteenpäin, koska pian seuraamme liittyikin ensiksi ravintolan kokki ja myöhemmin golfklubin toiminnanjohtaja. Hämmästykseksemme kuulimme, että toimari ei itse pelaa golfia lainkaan eikä kuulemma edes kiinnosta. Ilmeisesti golf on vain ohut oheistuote hotellipalveluille tai jotain muuta mystistä. Seuraavana päivänä totesimme, että olisi oikeastaan enemmän kuin hyvä mikäli toiminnanjohtajakin ymmärtäisi kentän tarjoamien golfpalvelujen päälle jotain.

Pelipäivänä saavuimme paikalle juhlallisesti vuokraamallamme mopolla. Kentällä oli edelleen aavemaisen hiljaista. Elämää klubin atmosfääriin ja kierrokseemme toivat caddiet, jotka olivat pakolliset ottaa peleihin mukaan. Aina sitä tulee kysyttyä, voidaanko lähteä ilman mimmejä liikenteeseen. Malesiaa lukuun ottamatta ei ole Aasiassa voitu caddietaakkaa vältellä.

Caddiet olivatkin sitten enempi kuin umpisurkeita. Hillon caddie joutui esimerkiksi aika ajoin lepäämään istuskellen siellä täällä. Kyseessä oli kuitenkin nuori ja päällisin puolin hyväkuntoinen tyttö. Hillo veti bägiään yli puolet rundista ihan itse eli meni vastoin odotuksia ihan liikunnan puolelle. Sangen kokematon tytteli keskittyi lähinnä kännykänsä näpeltämiseen ja kikatteluun vahvemmin kuin mailojen ojenteluun griinitoimista nyt puhumattakaan. Sarin caddiellä oli vähän enemmän yritystä, mutta toiminnasta sähellyksineen oli kuitenkin lopulta enempi haittaa kun hyötyä. Palauteboksiin jätettiin ihan hyvässä hengessä  pari ihan asiallista kommenttia pikkuseikoista, joilla caddieiden toiminta ja edelleen pelaajakokemukset kohentuvat rutkasti.

Luang Prabang tarjosi pääpiirteissään kauniita vuorimaisemia ja kohtuullisen laadukasta väylästöä sekä koleaa ilman alaa. Kelit olivat joulun ja uuden vuoden välissä hieman turhan viiletä meille mieluummin lehmänhenkilämmössä pelaaville. Hinta-laatu -suhde jäi kokonaisuudessaan melko valjuksi, koska rundi taisi olla koko Aasian turneen toiseksi kallein (115 euroa). Mutta tulipahan käytyä.

Kuvagalleria:

Leave a Reply

Your email address will not be published.