Vietnam

Pelasimme Vietnamissa kahdella eri golfkentällä Phan Thietissä. Kumpainenkin on herra Faldon suunnittelemia. Kentät olivat laadun, maisemien ja jopa hajun suhteen kuin yö ja päivä.

Ajanvarauksia emme Vietnamissakaan tehneet eikä kentille minkäänlaista tunkua ollutkaan. Vietnamin golfkulttuuri edellyttää caddieiden käytön, mutta heidän hyödystä meillä ei ole kokemuksia, sillä kielimuuri tyrehdytti hyvin nopeasti kaikki keskustelut. Ilmasto joulukuussa oli oikeastaan aika mukava ja meitä kieltämättä vähän huvitti klubeilla komeilevat joulukuuset ja styroksiset lumilinnat.

 

Mui Ne / Sea Links Golf & Country Club
12/2011 kierroksia:2

Sea Linksin golfkenttä sijaitsee kätevästi Mui Nen rantaparatiisin jatkeena vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Vuokrasimme koko viikoksi pikkumopon, johon sovimme nippa nappa kummatkin bägiemme kanssa. Menopelillämme hurautimme kentälle ja se aiheuttikin pientä huvitusta ”bag dropissa”, johon mailat tulee jättää caddieille kentälle saavuttaessa ennen kun ajetaan parkkiin.

Sea Links komeili korkeilla kallioilla meren rannassa. Näkymät olivat huikeat, elleivät suorastaan henkeä salpaavat! Sen ympäristöön on rakennettu vieri viereen samanlaisia loma-asuntoja kymmeniä, mutta ainakin toistaiseksi kaikki hulppeat asumukset olivat tyhjillään. Myöskään kentällä emme nähneet montaakaan pelaajaa. Kuka tämän kaiken kustantaa? Ei voi tietää.

Pelimme Sea Links kentällä ei sujunut ihan odotetusti. Johtuiko se sitten siitä, että Faldo oli kivasti suunnitellut jokaisen avauslyönnin alastulokohdalle bunkkereita ja kumpareita vaiko siitä että olimme liiallisen talvitreenin seurauksena ylikunnossa? Jos joku kierros sattui menemään vähän paremmin niin kentän suunnittelussa oli sekin huomioitu, sillä viimeinen väylä oli todellinen ylämäellä varusteltu kumpareikko, joiden välissä oli bunkkereita ja sivureunaa säesti jatkuva vesieste. Oli miten oli, me varasimme ammattiapua seuraavalle päivälle.

Aamulla teimme innokkaana lähtöä golfkurssille, kunnes Sarin puhelin katosi mystisesti aamiaisen aikana. Asiaa selviteltiin koko hotellin henkilökunnan kanssa siivoojia myöden kunnes puhelin löytyi hotellin lakanapyykistä. Härdellin jälkeen myöhästyimme muutaman minuutin golfopetuksestamme eikä siinä sitten tarvinnut mitään alkuverryttelyäkään tehdä. Opetus oli kuitenkin erinomainen ja pro osasi kiitettävästi englantia. Puolentunnin sessio tuli ehdottomasti tarpeeseen ja tuloskin näkyi positiivisena jopa Sea Links kentällä.

Vaikea, vaihteleva, hyvässä kunnossa, sopivassa suhteessa vettä, selkeät esteiden ja väylien reunat, paljon isoja bunkkereita, kuhmuraisia väyliä, korkeuseroja, merinäkölat, hyvät caddiet sekä todella miellyttävä pro ja hulppea clubitalo unohtamatta koko kentän kattavaa valaistusta. No mitä muuta voi golfkentältä toivoa? Ei juuri mitään. Tästä syystä Nick Faldon suunnittelema Sea Links nousi ehdottomasti matkamme golfkentistä kärkikahinoihin. Voimme aidosti suositella kaikille Vietnamiin matkaaville.

 

Phan Thiet / Ocean Dunes Golf Club (www.oceandunesgolf.vn)
12/2011 Kierrokset:1

Köröttelimme skootterihelvetissä onneksi kertaakaan kolaroimatta matkalla keskellä Phan Thietin kaupungin sykettä sijaitsevalle Ocean Dunes -kentälle. Matkalla mitä kummallisimmat (pääsääntöisesti pahat) hajut jo pistelivät nenään, eivätkä ne kadonneet perille päästyämme. Voimakas tuuli työsti koiranmakkaranhajua koko kierroksen ajan hajuaistin kiusaksi. Syyllinen löytyi ihan siitä lähistöltä, nimittäin kaupungin läpi virtaava joki pursusi jätteitä.

Vuonna 1996 Faldon suunnittelema ”links” kenttä noudatti tasaista helpohkoa kaavaa alusta loppuun. Ei mitään erikoista. Väylät etenivät peltomaisella tontilla vierivieressä muutamalla epäsiistillä vesiesteellä höystettynä. Tiedä sitten täyttikö kenttä”links” ominaisuuksia. Ehkä se oli sitten rakennettu hiekkapohjalle tai jotain.

Isona miinuksena oli, kun emme löytäneet kentältä minkäänlaisia väyläkarttoja eikä väylästöä ollut myöskään tuloskortissa. Kielitaidottomista caddiestämme ei ollut mitään hyötyä, joten draivasimme fiiliksen mukaan avauksia sinne tänne.

Kokemus ei tällä kertaa ollut mitenkään tunteita herättävä paitsi ehkä tulosten osalta, sillä naputimme matkamme ylivoimaisesti huonoimmat tulokset ehkä helpoimmalle kentälle. Oliko se sitten liihan helppo meille lähes ammattilaisille vai sekoittiko koiranmakkarahaju pelimme, mene ja tiedä. Lyönneissä ja lyöjissä ei ainakaan ollut vikaa.

No tulipahan mailat ulkoilutettua ja useita kilometrejä käveltyä, joten olimme ansainneet 19. väylän oluset, joiden jälkeen paketoimme Sarin kaikkine mailoinemme skootterimme takapakkarille ja Hillo kurvaili meidät turvallisesti takaisin merimaisemien äärelle.

Kuvagalleria:

Leave a Reply

Your email address will not be published.