Malesia, Borneo

Aikaa oli hujahtanut 1,5 kuukautta siitä kun jätimme Manner-Malesian taaksemme. Emme kuitenkaan lopullisesti, sillä jälleen rautalintumme renkaat rullasivat tukevasti Malesian maaperälle. Tällä haavaa laskeuduimme Borneon puolelle Kota Kinabaluun.

Kota Kinabalu, Sutera Harbour Marina, golf & country Club

1/2012 Kierroksia:1

Asettauduimme Kota Kinabalun keskustaan budjailemaan, koska kaupunki on pieni ja golfkentät on lyhyehkön taksimatkan päässä ytimestä. Tiedonpala selvisi lentokentältä löytämästämme ilmaisjakeluna poimitusta kaupunkikartasta. Harmiksemme emme ehtineet pelata kuin yhden kierroksen KK:ssa, kun meillä oli siinä kaikenlaista muuta härdelliä ja plännäilyä mihin ja miten matkamme etenee.

Kyseisen kierroksen pelasimme sitäkin upeammissa puitteissa Sutera Harbour Country Clubilla. Clubin ympärillä on myös jokin hillitön hotellihärdellikombleksi. Miljöö oli kerrassaan komea, ja kenttä upeassa kunnossa. Rangekin oli vimosen päälle suunniteltu. Palloja ei tarvinnut kiskoa tylsälle pellolle, vaan edessä häämötti iso lammikko tähtäyspisteinä toimivine saarineen. Kohdistuspisteitä riitti kaiken pituisille lyönneille. Palloakaan ei tarvinnut itse kumartua laittamaan matolle, kun automaatti hoiti senkin valmiiksi. Golffarit ovat kyllä hieman laiskaa sakkia.

Kierrokselle lähdettiin autolla, ettei vahingossakaan tunnu urheilulta. Tosin vaativat bunkkerit saattoivat saada välillä hien pintaan. Kenttä oli sijoitettu hauskasti meren ja kaupunkivilinän väliin. Väylällä sohiessa saattoi samalla ihastella nousevia ja laskevia lentokoneita tai katsella vesiurheilulajeja merellä.

Tällä kertaa käväisimme golfaamassa ilman mitään kommelluksia, mikä on suorastaan harvinaista meiltä. Illalla keskustelimme erään golfkaupan kauppiaan kanssa. Täti kertoi infosi meitä enemmänkin Borneon ja  Sabahin kentistä. Keskustelussa oli viitteitä, että tälläkin puolella Malesia on golffarin unelma kenttien määrän ja laadun suhteen. Sabahilla voisi helposti viettää muutaman viikon golfloman pelaillen eri kentillä ja samalla nauttia rantalomailusta. Läheltä löytyy myös ns. paratiisisaaria kenttineen.

Ranau, Ranau Recreation & Golf Club

1/2012 Kierroksia: 1

Mount Kinabalulle kapuamisen uuvuttamana otimme vuoren juurelta ”teksin” eli malesialaisen paikallistaksin, joka kyytsäsi umpiväsyneet travellerit läheiseen Ranaun pikkukylään. Ranaussa majoittauduimme ensimmäiseen hotellihökötykseen, jotta pääsimme pikimmiten lepuuttelemaan pumpissa olevia pohkeitamme. Olimme kuulleet vuoren juurella, että Ranaussa on 9-väyläinen golfkenttä. Teimme Ranauhun yhden yön täsmäiskun, sillä kylä sattui olemaan melko lailla matkan varrella kohti Sandakania.

Aamulla nappasimme kadunmieheltä kyydin Ranau Recreation Golf Clubille. Varsinaisesti miljöö ei ollut mikään virkistyskeskus. Klubitalo oli malesialaiseksi poikkeuksellisen vaatimaton vanha röttelö. Ei se kuitenkaan ollut niin vaatimaton, etteikö ravintolan takanurkasta olisi löytynyt karaokelaitteistoa.

Green fee kustansi 10 euroa/kuono sisältäen kärryt. Yhdellä pelimaksulla sai rellestää kenttää mielin määrin vaikka koko päivän. Rangelle emme päässeet, sillä se aukeaa päivittäin vasta alkuillasta klo 18. Ilmeisesti syynä on se, että paikalliset pelaajat valuvat kentälle vasta konttoriajan jälkeen. Lähipelialue sen sijaan oli käytössä ja se olikin sijoitettu houkuttelevasti matkan varrelle kohti ensimmäistä lyöntipaikkaa.

Kenttä oli upeine vuoristoväylineen mukava ja haastetta tuli useista vesiesteojista. Muutaman kerran häröilimme väärään suuntaan etsiessämme seuraavaa tee boxia, sillä kentällä ei ollut ainuttakaan ”next tee” kylttiä ja kentän hoitohenkilökunta oli kohtalaisen vahvasti varusteltu vain Malesian kielellä.

Tasaiset toistensa yli risteilevät väylät oli sijoitettu tehokkaasti hyvin pienelle maapläntille. Tosin risteily ei meitä häirinnyt, sillä kentällä oli lisäksemme noin kaksi pelaajaa. Ruuhkaa ei siis ollut, ellei oteta huomioon kymmeniä koiria, jotka seurasivat kiinnostuneina lyöntejämme. Muutamat bunkkerit olivat jo ruohon vallassa ja vesiesteiden reunat oli siistimättä, mutta hintaansa nähden kenttä oli varsin oivallinen elämys tällaisille harrastelijoille.

Sohittuamme yhdeksän väylää Hillo päätti jatkaa vielä treenejä muutamalla väylällä. Sari suuntasi suihkuun, missä ilmenikin yllättävä juonenkäänne. Klubilla ei ollut varsinaisia pesutiloja saati pukuhuoneita. Haavetta ei kuitenkaan tarvinnut vielä siinä vaiheessa haudata, sillä ulkovessan yhteydessä oli perimmäisessä nurkassa suihku. Virkistävän suihkun toivossa Sari suunnisti WC hökötykseen, mutta kohtasi jo ovella kuvottavan löyhkän. Sari ei lannistunut vaan jatkoi kohti takanurkkaa. Takanurkasta kuului pientä vuotavan suihkun tihkutusta ja lattialta löytyi hajun perimmäinen syy. Kaakeleilla makasi valtava musta koira, joka taisteli elämän ja kuoleman rajamailla. Lattialle oli sekoittunut suihkusta tihkuvaa vettä ja koiran verta. Koiran kyljessä oli enemmän alueita vailla nahkaa kuin nahalla. Näky oli karmaiseva. Emme tiedä, mitä koirapoloiselle oli käynyt, mutta joskus kulkukoiran elämä on todella kovaa. Onneksi Malesiassa on kulkukoiria kohdeltu kiitettävästi ainakin päällisin puolin.

Saimme päivän pulkkaan ja liftasimme kadulta kyydin bussipysäkille, josta jatkoimme paikallisbussilla kohti Sandakania ja uusien kenttien haasteita.

Sandakan, Sandakan Golf & Country Club

2/2012 Kierroksia: 1×9-väylää

Sandakanissa taitaa toisen käden tietojen mukaan olla pari golfkenttää. Varmaa tietoa oli jälleen vaikea haalia, joten päätimme suunnata kentistä sille missä tiesimme varmasti olevan 18 väylää. Sari kaivoi tiedon kadulla mieheltä, joka sattui olemaan kyseisen golfklubin jäsen. Otimme taksin alle ja hurautimme puolisen tuntia varsinaiseen urheilukeskukseen, jossa oli tarjolla tenniskenttää, kuntosalia, uimalaa ja muitakin liikuntapaikkoja. Kyseessä ei ollut perinteinen golfklubi, vaan jonkinsorttinen yleisliikuntakeskus.

Vanhahkon klubitalon seinällä komeili valtava, syvä mutta lihava organisaatiokaavio. Erilaisia toimikuntia oli lähemmäs parikymmentä ja hierarkia oli tuotu selkeästi esille. Samat nimet tuntuivat häärivän useissa toimikunnissa.

Suuntasimme caddiemasterin tiskille ja kyselimme muutamia perusjuttuja englanniksi. Tiskin takana neiti kohautti olkapäitä ja pakeni pois. Tämä oli meille jo niin tuttu efekti, joten kokemuksesta tiesimme että hän kiiruhti hakemaan kielitaitoa paikan päälle. Saimme ostetuksi ensi hätään yhdeksän väylän green feet, sillä Kari oli ruokamyrkytystoipilaana emmekä olleet varma hänen kunnostaan.

Kysäisimme vielä pukuhuoneiden käyttömahdollisuutta sekä käytetäänkö kentällä autoa vai kärryjä, mutta nämä olivat jo aivan liian vaikeita kysymyksiä caddiemasterille. Tyttö suositteli kysymään golfasioista startterilta. Päätimme vielä kokeilla kepillä jäätä ja tiedustelimme, saako klubin ravintolasta aamiaista. Ei vastausta, mihin olimme jo liiankin tottuneita. Aasiassa pelaamillamme kentillä caddiemastereiden tietämys on ollut suorastaan hävyttömällä huonoissa kantimissa. Karkeasti sanottuna on hyvä, jos he tietävät missä ovat töissä. Parhaiten informaatiota saa muilta pelaajilta, jos heihin sattuu klubilla törmäämään.

Siirryimme ravintelin puolelle selvittämään kimuranttia aamiaisdilemmaa. Tarjoilija toi listat ja kaikki näytti hyvältä kunnes tilausta tehdessämme selvisi, että ravintolasta saa aamulla vain juomia. Keittiö aukeaa vasta iltapäivällä. Kysäisimme tarjoilijalta, että mistähän mahtaisimme löytää lähimmän ravintolan tai kahvilan. Tämä olikin sitten jo aivan ylitsepääsemättömän vaikea kysymys. Siinä oli jo kokit ja muutkin ihmettelemässä, emmekä saaneet vastausta.

Jätimme mailat klublle ja käppäilimme päätien vartta puolisentoista kilometriä, kunnes bongasimme kahvilan. Syötyämme tukevaon aamiaisen menimme takaisin tienvarteen ja otimme paikallisen ”bus minin”, jotka ovat pakettiauton kokoisia minibusseja ilman kiinteitä reittejä ja aikatauluja. Yleensä kuski pysäyttää nähdessään tienposkessa ihmisiä ja kyselee haluaako tulla kyytiin. Hyppäsimme kyytiin ja ehdimme juuri ja juuri kaivaa rahapussista vaaditut 40 senttiä kun olimme jo golfklubin poteilla.

Pelasimme 9-väylää kauniissa +30 asteen säässä. Kenttä oli perusväylästöllä varusteltu kohtalaisen tylsä peltokenttä. Kärryt riittivät mainiosti kulkemiseen. Levätessämme lyöntipaikalla tutustuimme yhteen kentän puutarhatyöntekijään, joka kertoi meille kymmenestä lapsestaan (9 tyttöä ja poika). Emme voineet välttyä vertaamasta määrää hänen palkkaansa (4,5 euroa/päivä). Varsin sympaattinen Filippiineillä syntynyt miekkonen oli työskennellyt kyseisellä kentällä jo parikymmentä vuotta.

Kierroksen päätyttyä halusimme virkistäytyä urheilukeskuksen uima-altaassa. Menimme jälleen keskustelemaan caddiemasterille mm. pukuhuoneista ja pyyhkeistä. Nyt esitimmen aivan ylitsepääsemättömän kysymyksen: voiko 50 sentin hintaan tarjottuja pyyhkeitä vuokrata vieraspelaajille? Tämän selvittäminen otti tovin, sillä se vaati muutaman puhelun pukuhuoneista vastaavan organisaation jäsenille. Vihdoin saimme pyyhkeet ja maksoimme vuokran. Pukukopeille hommattiin meitä varten joku heppu töihin, sillä hänen tehtävä oli ojentaa pukukaappeihin avaimet. Tiukassa hierarkiassa sitä kun ei kuka tahansa voi tehdä! Varmistimme vielä, että uima-allas sisältyy golfin hintaan.

Homma oli reilissä ja köpöttelimme altaalle pyyhkeet lanteilla, kunnes joku meille vieras kundi tuli nostamaan meteliä. Nyt piti selvittää, olimmeko oikeutettuja altaan käyttöön. Meillä alkoi olla mitta jo sen verran täynnä, että kaikessa rauhassa molskautimme liiemmin kyselemättä suoraan altaaseen allasvastaavan suureksi järkytykseksi. Muutaman altaanmitan jälkeen haimme tavaramme ja lähdimme kävelemään kohti päätietä, jolta ottaisimme bus minin.

Portilla meitä jo odottelikin kaksi vartijaa. Meillä ei ollut mitään asiaa lähteä ulos alueelta. Vartijat kehottivat meitä menemään maksamaan pyyhkeet (jotka olimme maksaneet). Paikalle heilahtanut allasheppukin oli silminnähden ylpeä huolehdittuaan, että emme päässeet livahtamaan alueelta ulos. Seitsemänneksi keskustelijaksi saimme ohi kulkeneen sporttiklubin jäsenen. Nyt vatvottiin oikein porukalla isojen asioiden äärellä. Onko kaksi pyyhettä maksettu ja oliko uimassa käyminen vieraille sallittua?

Ainoa meitä puolustanut oli klubin jäsen, jonka mielestä asia ei nyt ole järisyttävän suuri ja oli sitä mieltä että voisimme jatkaa matkaa. Vartijat ja allasvahti eivät kuitenkaan meitä ulos päästäneet, joten jouduimme vielä peruuttamaan takaisin klubille caddiemasterin pakeille.

Perillä selvisi, että uima-allas on eri organisaation heiniä ja se olisi kaiketi pitänyt maksaa erikseen. Pyyhehomma oli vasta hurjan vaikea, sillä meillä ei ollut esittää kuittia. Keskustelu ei edennyt suuntaan tai toiseen, joten kyselimme johtajaa paikalle. Tai ketään, joka osaisi ratkaista järjettömiin mittasuhteisiin karanneen ongelman. Tiedustelimme aulatytön esimiestä, jolloin caddie valahti vitivalkoiseksi. Ei ole paikalla, ketään ei ole paikalla, eikä hän voi nyt tätä ratkaista. Sketsi sai jo hullunkurisia piirteitä. Kenelläkään ei ole mahdollisuuksia, valtaa tai oikeutta ratkaista ihan perus ruohonjuuritason käytännön ongelmaa.

Meillä oli aikaa, joten päätimme ihan mielenkiinnosta seurata vaikka katkeraan loppuun saakka, miten asia hoidetaan. Rahalla olisimme satavarmasti selvinneet huomattavasti helpommalla. Puolen tunnin setvimisen jälkeen tiskille ilmaantui taas meille uusi mies, jolle selitimme noin kymmenennen kerran viimeiseen tuntiin tutun jutun. Mies tokaisi, että pyydän seuraavalla kerralla selvittämään tarkemmin klubin käytännöt eli maksun jälkeen pyydätte kuitit ja tiedätte systeemin.  Kiitos, näkemiin ja tervetuloa uudelleen. Meille ei koskaan selvinnyt, kuka hän oli ja mistä hän ilmaantui. Näytti vahvasti kokilta.

Tawau, Shan-Shui Golf & Country Resort Berhad

2/2012 Kierroksia: 2

Shan-Shui on Tawaun kentistä ainoa, josta löysimme viitteitä netistä. Myös Kota Kinabalussa jututtamamme golfliikkeen täti oli kenttää erityisesti suositellut. Aloitimmekin Tawaun kenttien koluamisen nimenomaan Shan-Shuista, jonka olimme jo Tawauhun bussilla tullessa bonganneet moottoritien kupeesta.

Shan-Shui koostuu kahdesta ysistä, jotka on nerokkaasti nimetty Shaniksi ja Shuiksi. Sitä emme muistaneet kysyä, mitä nuo tarkoittavat.  Tätä keskeisempää sen sijaan oli, että parikin kentän väylää on nostettu Aasian parhaimmistoon:

Sulu Split – Hole no.5 = The Best Par 5 in Asia

The Creek – Hole No.15 = Listed in the Par 2000 Best 500 Holes in the World

Pääsimme helposti pelaamaan eikä hintatasokaan päätä huimannut. Yksi caddie tosin piti poikkeuksena malesialaisille tavoille ottaa auton perään roikkumaan.

Kenttäkokonaisuus osoittautui hyvin vaikeaksi. Väylät olivat upeita ja jokaiselle väylälle oli annettu oma luonto- tai viidakkohenkinen nimi. Nurmi oli hyvässä kuosissa, korkeuseroja oli paljon ja taidot äärimmäisellä koetuksella. Palloja hukkui siihen malliin, että melkein totesimme olevamme totaalisen väärässä paikassa. Onneksi tulimme vielä toistamiseen seuraavalla viikolla toteamaan, että tuntematon ja erittäin haastavakin kenttä helpottuu huomattavasti jo toisella pelikerralla, kun oppii layoutin kätköihin piilotetut metkut ja ymmärtää kunnioittaa riskirajaa.

Kentän erikoisuutena oli muutamilla väylillä vesiesteiden reunamilla olevat varoituskyltit. Lammikoissa lymyili krokotiileja, joten niiltä main emme liiemmin haeskelleet vesiesteeseen mahdollisesti kadonneita palloja. Emme harmiksemme (vai onneksemme) nähneet yhtään krokoa kierroksilla. Olisiko varma huhu ollut sittenkin vain paksu turistiläppä?

 

Tawau, Kelab Golf Tawau

2/2012 Kierroksia: 1×9-väylää

Tawaun golfklubilla on kaksi kenttää. Toinen on 9-väyläinen 1950-luvulla rakennettu Kelab Golf, joka sijaitsee lähempänä Tawaun kaupunkia. Toinen on uudempi 18-väyläinen Hot Spring Golf, joka on sijoitettu sademetsien keskelle ylemmäs vuoristoon.

Olimme pelanneet jo edellisenä päivänä Hot Springin ja saaneet siellä klubin kapteenilta vinkin, että viikonloppuna kannattaa pelata Kelab golf, sillä jäsenistö pelaa viikonloppuisin Hot Spring kenttää. Otimme vinkistä vaarin ja lauantaina taksin Tawaun taajamakentälle. Kenttä näytti hyvin hiljaiselta eikä parkissa ollut autoja. Mitä nyt pari hiukkasen prameampaa kiesiä nökötti klubitalon oven edessä ja lattia oli vuorattu punaisin matoin.

Caddiemasterilta tuli pelaamisen suhteen jyrkkä ei, sillä Sabahin presidentti oli tullut sunnuntaipelaamaan. enttä oli suljettu. Arvovaltainen vieras aiheutti sen, että koko kenttä oli suljettu, myös jäseniltä. Emme olleet uskoa korviamme. Ei päästä pelaamaan koko päivänä! Seuraavaksi vedimme esiin ns. kapteenikortin eli mainitsimme, että seuran kapteeni kehotti ystävällisesti meitä juurikin edellispäivänä tulemaan sunnuntaina kentälle pelaamaan.

Caddie haki päätösvaltaisempaa viiksiniekkaa tiskille ja esitimme asian juurta jaksaen. Herra soitti muutamat puhelut ja päästi meidät armoitetusti rangelle. Lyötyämme neljä palloa samainen herraskainen tuli ilmoittamaan, että jos olemme heti valmiita, voisimme mennä pelaamaan. Presidentti seurueineen oli ilmeisesti päättelemässä kierrostaan. Ostimme 18-väylän green feen, joka maksoi 25 €/lärvätsalo. Kentällä ei ollut golfautoja, vaan jouduimme tyytymään kuntoa kohottavaan kärryvaihtoehtoon.

Kentällä oli siis me ja presidentti seurueineen ja kuvaajineen. Näimme heidät huristelevan golfautolla muutamalla väylällä. Presidentit eivät kävele! Väylät olivat ihan kivoja, mutta suurempaa wau-elämystä ei saatu aikaiseksi. Pelaillessamme törmäsimme mm. kulkukissaan ja vesi-esteisiin oli majoittunut useita noin metrisiä liskoja.

Yhdeksän väylän jälkeen hörppäsimme kaljat ja olimme valmiita seuraavaan rundiin. Suuntasimme taas ensimmäiselle teepaikalle. Tiiboksiin oli ilmestynyt startteri. Tiemme tyssäsi jälleen – startteri ilmoitti kylmän viileästi, ettei meillä ole mitään asiaa kentälle, koska viikonloput on pyhitetty jäsenille. Näytimme ostamaamme 18-väylän green fee –kuittia, mikä ei suureksi hämmästykseksi auttanut asiaa. Meidän täytyi jälleen kaivaa esiin seuran kapteenin nimi ja kuvailla tarkasti meidät aamulla kentälle päästänyt herra. Startteri pirautti muutaman soiton kenkäpuhelimellaan, minkä jälkeen saimme kaivatun luvan pelata takaysin.

Btw. edessämme pelasi paikallinen ryhmä, jotka olivat ottaneet pari caddietä kierrokselle. Caddiet olivatkin oikein huolella lapsityövoimaa.

Tawau, TGC Hot Spring Golf Course

2/2012 Kierroksia: 3

Reissumme viimeisimpiä, muttei todellakaan vähäisimpiä kierroksia pelasimme vuoristoisessa sademetsässä sijaitsevan Hot Spring Golfin vehreillä väylillä. Kyseessä oli pelaamistamme kentistä ehkä jopa haastavin kokonaisuus. Korkeuserot ja väylien kapeikot toivat rutkasti vaikeutta ja rotkot nielivät pallojamme muutaman tusinaa kolmen kierroksen aikana. Onneksi kentällä työskentelevät puutarhurit myivät löytöpalloja naurettavan pientä korvausta (20 senttiä/pallo) vastaan.

Kentälle ei pääse julkisella liikenteellä metsämäisen sijaintinsa takia ja taksikin oli tilattava noutamaan etukäteen. Sabahissa ei ole yleistä taksikeskusta, josta taksia voisi reaaliaikaisesti tilailla. Ensimmäisellä kerralla emme tienneet systeemiä, joten jouduimme pummimaan kanssapelaajalta kyydin takaisin kaupunkiin. Olimme kokemusta viisaampia ja seuraavat keikat menivätkin jo huomattavasti paremmin.

Hot Spring Golf-kenttä on erikoinen siinä mielessä, että sen suunnittelussa ei ole käytetty ulkopuolisia henkilöitä. Tawau Golf Clubin jäsenet ovat suunnitelleet kentän viimeistä piirtoa myöden itse! Lopputulos on hämmästyttävän hyvin onnistunut kauneudellaan, käytännöllisyydellään sekä vaikeudeltaan. Luonnon läheisyys näkyy ja tuntuu, ja sademetsien läsnäolo on poikkeuksellista ja miellyttävää. Alueen istutukset on sijoitettu tarkoin harkitusti. Puiden vierestä löytyikin kyltit, jotka kertoivat minkä nimisestä lajista on kysymys. Samoin oli kukkaistutuksissa ja puskissa, joihin jouduimmekin vähän liian usein tutustumaan varsin läheisesti palloja etsiskellessä.

Kenttä oli kerrassaan kaunis ja todella hyvin hoidettu. Viimeistään eläimistö sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että juuri tämä kenttä meni suvereenisti suosikkikentäksemme kaikista pelaamistamme kentillä. Sademetsä vilisee hyvin monenlaista elämää ja klubitalon seinältä pääsi jo etukäteen tutustumaan, minkälaisia eläimiä kierroksen aikana voi bongata. Oli monenmoista lintua, koiraa, kissaa, villikissaa, erilaisia apinoita, liskoja jne. Paikalla olisi Ilkka Koivistolle tutkittavaa ikiajoiksi. Pelasimme kolme kierrosta Hot Springin kentällä ja sinä aikana ehdimme nähdä mm. yhden villikissan (fishing cat), valtavan horn bill -linnun, useita metrisiä liskoja sekä kymmeniä pitkähäntäapinoita.

Olimme tavallaan onnekkaita nähdessämme villikissan, mutta tarina sinänsä oli surullinen. Pelasimme par-3 väylää, kun lähestyessämme greeniä näimme kissan makaavan nurmikolla aivan uupuneena. Takajalat eivät kantaneet. Maassa virunut kissa oli todella iso, ja se yritti vielä sähistä meille viimeisillä voimillaan. Yritimme kysyä kentän ruohonleikkaajalta mistä on kysymys, mutta hän ei puhunut englantia. Näytimme hänelle, että kissan on päästävä varjoon ja ystävällinen mies nosti kepin avulla kisuliinin puun alle. Kaadoimme kissan päälle kaikki mukanamme olleet juomavedet ja yritimme saada sitä juomaan. Tarjosimme myös pähkinöitä. Kissan voimat kuitenkin ehtyivät ehtymistään ja jonkinmoisia kramppejakin oli havaittavissa.

Emme malttaneet poistua paikalta, joten päästimme siinä muutamatkin pelaajat ohitsemme ja iloksemme myös he lahjoittivat vettä kissan hoitoon. Kissa näytti hetkittäin paremmalta, mutta voimia ei ollut lähteä liikenteeseen. Lopulta meidän oli jatkettava matkaa ja jätimme kissan elpymään. Kierroksemme jälkeen palasimme vielä mielenrauhan saamiseksi kissan luo. Kissa oli menehtynyt. Paikalle oli saapunut golfklubin toiminnanjohtaja, jonka kanssa voivottelimme tapausta. Hän kertoi meille villikissoista ja siitä, kuinka he lähtökohtaisesti pyrkivät suojelemaan alueen eläimistöä. Hänkään ei osannut sanoa syytä kyseisen kissan kuolemaan, koska vastaavaa tapausta ei ollut tullut aiemmin kohdalle.

Malesian Borneo jätti meihin lähtemättömän vaikutuksen kentillään ja monipuolisella luonnollaan. Toivottavasti pääsemme vielä jonakin päivänä takaisin Borneolle. Hot Spring Golfiin olisi mahtavaa palata, minkä lisäksi meiltä jäi useita kenttiä kokematta.

 

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.