Manner-Malesia

Olimme tehneet kotona pintapuolista tarkastelua Malesian golfkentistä. Tutkailtuamme sivustoja arvelimme Malesian olevan golffarin paratiisi ainakin kenttien määrän ja hinnan suhteen. Pelattuamme useita kenttiä, pros -listaan voi huoleti lisätä ystävälliset ihmiset, väylien hyvän kunnon sekä upeat klubitalot. Klubeilta löytyykin selvästi kotimaatamme laadukkaammat oheispalvelut kuten uima-altaat, hieronnat ja karaokehuoneet!

Green fee -hinnat pelaamillamme kentillä pysyttelivät selvästi alle 50 euron. Malesiassa ei ole muiden Kaakkois-Aasian maiden tapaan pakko ottaa kierrokselle caddieta, mikä sopi meille vallan mainiosti. Pelasimme mieluusti kahden. Useimmilla kentillä on toki mahdollista saada caddie käyttöön, ja toki asiansa osaava caddie helpottaa peliä vieraalla kentällä huomattavasti.

Tioman Island Golf Club, Berjaya
10/2011 Kierroksia: 4

Matkamme eteni Malesian pienelle Tiomanin saarelle, jonne oli tarkoitus mennä loikoilemaan riippumattoon ja nauttimaan kirkkaasta merivedestä. Näin teimmekin muutaman päivän, kunnes kuulimme slovakialaiselta mökkinaapuriltamme Tiomanin golfkentästä. Emme voineet vastustaa tilaisuutta, joten tilasimme seuraavaksi aamuksi venetaksin kotirantaan.

Sade piiskasi ilmaa, kun hyppäsimme hieman soutuvenettä suurempaan taksipaattiin. Isot aallot nuolivat veneen matalia laitoja ja me istuskelimme mailat sylissä pisaroiden kastellessa ihan kaiken. Hymy ei kuitenkaan hyytynyt kysyessämme toisiltamme, onko touhussa mitään järkeä. Harvemmin tulee näin erikoisesti matkattua golfkentälle.

Puolen tunnin merimatkan jälkeen rantauduimme Berjayan laituriin. Ilma muuttui kuin tilauksesta kauniiksi ja par 72 kenttä komeili upean hiekkarannan reunamilla osittain vuoristossa. Huikeista korkeuseroista johtuen auto on kentällä lähes välttämätön. Rangea ei ole tarjolla, mutta emme sitä kaivanneetkaan – lahjattomat treenaa. Putteja pääsi hieromaan, joten suuntasimme sinne hetkeksi touhuamaan. Pallojen pudottelu toimi yhtä kehnosti kuin ennenkin, joten olimme valmiita tosi toimiin. Joku minimaalinen venytystä etäisesti muistuttava liike siinä tuli myös tehtyä.

Saimme lähteä kentälle oman aikataulun mukaan, sillä olimme lähes ainoat pelaajat koko miljöössä. Tosin emme olleet väylillä ainoat eläväiset, sillä kentällä kuljeskeli useita erilaisia ötökäisiä: kissojen, koirien ja lintujen lisäksi väylillä laahustelee useita isohkoja liskoja. Sarin peli oli siis jo menetetty. Keskittyminen herpaantui täysin ja lyöntien välissä toiminta meni eläimien ruokkimiseksi ja kuvaamiseksi. Hillon peli taas kaatui väyliin, jotka rajoittuivat hiekkarantaan – mies ei mitenkään pystynyt välttämään virkistävää pulikointia 30 asteen lämmöstä, joten merehen se mennä taisi vaatteineen päivineen ja Sari sai huudella herraa takaisin kuivalle maalle hikoilemaan.

Kierros oli aivan mahtava kokemus kapeine väylineen, rotkoavauksineen ja väylineen, jotka myötäilivät hiekkarantaa. Mieleenpainuvin väylä oli par 3 -väylä, joka avataan meren rannalla korkealta kalliolta. Vietimme tiipaikalla aikaa draivaamalla löytöpalloja mereen (kts. video). Suoritettuamme tiipaikalla harjoituslyönnit, suuntasimme varsinaiset kisalyönnit kohti greenia. Tipahdimme toden teolla huomatessamme viheriöllä tallustelevan turistin kunnon munaspeedoissa. Ihan vaan pikkasen tyyppi oli eksynyt uimarannalta… Aikamme huidottuamme saimme jätkän siirtymään ja avasimme voimaa säästelemättä kohti lippua. Hillo täräytti perus syöksyhukilla pallon rantakiville. kun taas Sarille väylä oli aivan liian pitkä, joten toisella lyönnillä huidottiin rannalla kilpaa vuoroin hiekkaa ja palloa.

Vuoristoinen kenttä tarjosi upeita avauspaikkoja merinäkymineen. Hienot näköalat houkuttelivat myös paikallista nuorisoa kentälle. Mikä hienointa, he ajelivat sinne mopolla pitkin väyliä ja jopa greenien yli. Onneksi heitä ei kuitenkaan ollut kuin kerran.

Tiomanin kenttä oli kerrassaan miellyttävä, joten ensimmäisen kierroksen jälkeen varasimme bungalowin Golf Resortista ja pidensimme saarella lomailua neljällä päivällä. Pelailimme päivittäin hyvällä ja huonolla menestyksellä. Lisäsimme kierroksiimme evästauon mökillämme. Nälän ja janon iskiessä hurautimme golfautolla bungalowin terassille. Tarjolla oli aamiaiselta pöllittyjä eväitä sekä juomaksi GT tai yleensä kaksi. Evästauon jälkeen peli kulki useimmiten hiukkasen rennommin eikä tuloskortissa komeilevat muutamat lumiukot häirinnyt yhtään.  Siinä pelaillessa tuloksetkin unohtuivat, mutta ajan kultaamien muistojen mukaan ne olivat todella hyviä.

Tiomanin saari on täydellinen lomakohde rantalomailuun, sukellukseen, snorklaukseen, veneilyyn, golfiin ja lungin elämän yhdistämiseen. Retkikunta suosittelee lämpimästi!

Johor Bahru, Kulai / IOI Palm Villa Golf & Country Resort (www.ioijohor.com)
10/2011 Kierroksia: 3

Johor Bahrun ympäristön golfkentät pomppasivat helposti nettihakujen perusteella. Ankkuroidumme Kulain pikkukaupunkiin, jonka välittömässä läheisyydessä oli puolenkymmentä kolopallotannerta. Ajatuksena oli tahkota viisi kierrosta golfia maanantaista perjantaihin, sillä myös Malesiassa arkipelaaminen on huomattavasti edullisempaa kuin viikonloppumylläys.

Ensimmäisenä suuntasimme IOI Palm Villaan, joka koostuu kolmesta 9-väyläisestä kentästä (Palm, Putra ja IOI course). Näistä IOI oli suljettuna kunnossapitotoimien vuoksi ensimmäisinä pelipäivinä. Palm Villan hintataso on varsin kohtuullinen ja hinnoittelumekaniikkakin meikäläisestä poikkeava – pelimaksu on arkisin noin 23 euroa miehiltä ja 16 euroa naisilta sisältäen green feen, auton ja vakuutuksen. Silmiin pistävää oli myös kentän uusi golfautokalusto. Klubille oli juuri tilattu viimeisintä huutoa olevia jenkkimallisia hyvin hiljaisia ja mukavalla väännöllä varustettuja sähkökiesejä, jotka oli höystetty pallopesurilla, mailaputsarilla, haravilla sun muilla herkuilla.

Huomasimme, että valtaosa kentällä pelaavista on singaporelaisia, joilta kestää hurauttaa vain 45 minuuttia autolla Malesian puolelle huomattavasti edullisempien pelikenttien äärelle. Lähes kaikki singaporelaiset näyttivät ottavan caddien matkaan kierrokselle, toisin kuin me.

Jo ennen ensimmäisen pelikierroksen alkamista tutustuimme Aliin (siis Sari tutustui sillä aikaa kun Hillo oli hakemassa unohdettuja piikkareita hotellilta), joka työskentelee kentän startterina ja pelaa tasoituksella 7. Ali oli erittäin ystävällinen ja vieraanvarainen, ja hän liittyikin työvuoronsa päätyttyä meidän mukaan peliin 7. väylällä. Hauskaa oli ja peli kulki rennosti Alin iloisen pelihuumorin säestämänä. Pääsimme hiomaan oikein huolella bunkkeritaitojamme, sillä hiekkakuoppia riitti. Pistimme myös merkille, että samalla väylällä käytetään sekä valkoisen että ruskean hiekan bunkkereita, mikä on esteettisesti oivallinen kombinaatio.

Kierroksen jälkeen Ali ehdotti, että lähtisimme seuraavana päivänä hänen kanssaan pelaamaan The Legends -kentälle. Ali neuvoi meille myös edullisemman hotellin, jonne vaihdoimme seuraavana päivänä. Hotellilta oli kävelymatka IOI-kentälle, jolla pelasimme kaiken kaikkiaan kolme kierrosta.

The Legendsin jälkeen pelasimme jälleen Palm-Putra yhdistelmän. Pelin edetessä taivas tummui uhkaavasti ja muuttui hiljalleen salamoinniksi ja ukkoseksi. Klubilta kantautuu kentän joka kolkkaan tärykalvoja hivelevät summerit, kun peli tulee keskeyttää. Summerin soidessa (yksi pitkä merkkiääni) on syytä mennä puun alle odottamaan, että kenttä avataan jälleen (kaksi merkkiääntä) pelattavaksi tai voi mennä vaikka tankkaamaan lounasta. Sadekausiaikaan pelit kannattaakin aloittaa aikaisin aamulla, sillä sateet tulevat pääsääntöisesti iltapäivällä. Sateet ovat luonteeltaan kuuroja, joten iltapäivän kaatosateetkaan eivät ole ihan menetetty peli.

Kentät myös onneksi tyhjentyvät vesimassoista tehokkaiden sadevesijärjestelmien ansiosta nopeasti eli yleensä kenttä avataan varsin pian ja peliä voi jatkaa. Pelimme aikana sireenit soivat tunnin sisällä kolmesti. Olimme väylällä 15, kun kellot jälleen soivat ja päätimme lopettaa pelin siltä päivältä. Kierroksen hauskinta osastoa tarjoiltiin, kun hieno golfautomme jäi jumiin. Kyseisen automallin ns. madallettu pohja ja naisen kaksiulotteinen maailmankatsomus eivät kohdanneet.

Viimeisenä pelipäivänä pääsimme pelaamaan yhdistelmän IOI ja Putra. Aloitimme meille uudelta IOI:lta, joka on mielenkiintoisen vaihteleva ja yhdeksästä väylästä viidellä oli vesiesteitä. Pelasimme kaksi ensimmäistä väylää, jonka jälkeen saimme vettä niskaan kuin saavista kaataen. Tällä kertaa valitsimme harmaan taivaan äimistelyn sijaan rehellisen lounasvaihtoehdon. Sapuskan jälkeen pääsimme suhmuroimaan tyhjälle Putralle, sillä suurin osa pelaajista lähti IOI:lle. Putran jälkeen jatkoimme IOI:lle, vaikka edelleen taivaalta pudotteli vettä ihan reippaalla kädellä. Totesimme vain, että kyllä kesä kuivaa sen minkä se kuivaa.

Koko IOI Palm Villan golfkompleksi oli kenttineen, klubitaloineen ja henkilökuntineen erittäin miellyttävä ja viihtyisä paketti. IOI oli mielestämme kolmesta ysistä mukavin ja sopivasti haastavin.

Kulai / The Legends Golf & Country Resort
10/2011 Kierroksia: 1

Kahden golflegendan, Jack Nicklausin ja Arnold Palmerin, suunnittelema kokonaisuus muodostuu kolmesta 9-väylän kentästä, jotka on nerokkaasti nimetty kyseisten herrojen mukaisesti Jack Nicklaus Hill Courseksi, Jack Nicklaus Water Courseksi ja Arnold Palmer Palm Courseksi. Kaikki 9-väylästöt ovat par 36. Teksasin kokoinen klubitalo on kaikkine fasiliteetteineen mahtava ja terassilta avautui huikeat näkymät kentille.

Pelasimme ”palmu-vesi” -yhdistelmän, jolle kertyy pituutta miehille 6316 metriä ja naisille 5343 metriä. Kierroksen hinta oli vain noin 22 euroa/kuono autoineen. Saimme tuohon sisällytettyä hieman promootiota, sillä menimme pelaamaan jäsenen eli Alin vieraana. Emmekä huolineet tälläkään kertaa mailapoikia tai -tyttöjä mukaamme.

Pintapuolisesti näytti, että kentällä on paljon pelitilaa, riittävästi jopa meille. Ensimmäiselle väylällä karu totuus kuitenkin paljastui etsiessämme ensimmäisiä lyötyjä palloja vesiesteestä. Kenttää ei ole siis turhaan nimetty vesi kentäksi. Erittäin kumpuilevat väylät, pitkät rotkoavaukset ja huikeat bunkkerimäärät tekivät kierroksesta haastavan, ellei jopa kinkkisen. Vaikeutta toivat lisää myös pitkät väylät – par 4 -väylillä oli kahdella lyönnillä greenille pääsy tällaisille klubitaablareille lähestulkoon mahdotonta ja par 5 -väylät olivat miehillä tukevaan ylämäkeen jopa 530 metriä.

Kierroksemme oli usean lyönnin ja varapallon takana, mutta viimeiset lyönnit olivat kummallakin erittäin hyvät. Tulokset jääkööt tälläkin kertaa mainitsematta.  Yleiskuvaksi kentästä ja miljööstä oli ehdottomasti positiivinen ja legendojen kentälle kannattaa palata.

Kulai / Palm Resort Golf & Country Club
10/2011 Kierroksia: 1

Palm Resort sijaitsee lentokentän kupeessa ja noin 15 minuutin automatkan päässä Kulain keskustasta. Kenttäkokonaisuus muodostuu kolmesta 18 -reikäisestä kentästä, joilla on huhuttu mm. itse Vijay Singhin joskus treenailleen. Mene ja tiedä.

Klubitalo oli hiljainen kuin Raksilan jäähalli eikä missään näkynyt ristin sielua. Ei muita pelureita, ei henkilökuntaa. Jostakin takavasemmalta pölähti kuitenkin tiskin taakse ylihuoliteltu leidi, jolta saimme tarvittavia tietoja kentästä ja hinnoista. Päätimme kuokkia Melati-kentän, jota meille ensikertalaisille suositeltiin. Siellä olisi kai ollut vaikeampiakin kenttiä. Kierros maksoi 29 euroa kaikkine oheislisukkeineen. Ei muuta kuin baanalle!

Miljöö oli oikein viehättävä, väylät mielenkiintoisia ja sopivan vaihtelevia. Melati oli oikein hyvin hyvässä kuosissa, vaikka viheriöt olikin juuri raskaasti hiekoitettu. Jotain kentän tasapaksusta layoutista ehkä kertoo, että mikään väylä ei jäänyt jälkikäteen erityisemmin mieleen. Kaikkein päräyttävimmät reiät loistivat poissaolollaan. Mutta kaiken kaikkiaan ihan laadukkaana kenttänä Palm Resortia voi pitää.

Erityismaininnan ansaitsevat ikivanhat retroväreissään puhisevat bensakäyttöiset golfautot, jollaisia ei ole nähty sitten 80-luvun. Muutoin kohtuullisen hyvään asiakaspalvelukokemukseen särön loi jokseenkin takakireä startteri, jolla taisi olla se aika kuusta.

Johor Bahrun pelien jälkeen jätimme Malesian toistaiseksi. Onneksi vain toistaiseksi, sillä tulimme palaamaan Malesiaan Singaporen ja Indonesian vierailujen jälkeen.

Pulau Langkawi / Gunung Raya Golf Resort (www.golfgr.com.my)
11/2011 Kierroksia: 1

Langkawilla on kolme kenttää, joista yksi kenttä on kolmisen vuotta täysremontissa. Kävimme katsomassa saaren luoteiskulmassa olevaa kenttää, joka oli revitty väyliä myöten auki eli ilmeisesti myös kentän layout menee isosti uusiksi. Pohdimme vain noin valtavan investoinnin mielekkyyttä.

Varsinaiset pelit aloitettiin Gunungrayan kentältä, joka on käsityksemme mukaan Langkawin kentistä vanhin. Pääsimme jälleen helposti pelaamaan, koska taisimme olla taas lähes ainoat pelurit. Green fee maksoi n. 57 € sisältäen auton, joka onkin tarpeellinen suuria korkeuseroja ja pitkähköjä siirtymiä sisältävällä kentällä.

Kentällä on range, jolla kävimme lämmittelemässä ennen kierrosta. Range osoittautuikin kunnon pellonkulmaksi, josta risoja palloja lyötiin ylipitkään kaseikkoon. Ajoi kuitenkin asiansa ja olimme valmiita peleihin. Kenttä oli kelpo kunnossa ja vaihteleva väylästö hyvin pelattava.

Pulau Langkawi / 99 East Golf Club (www.99east.com)
11/2011 Kierroksia: 1

Tämä hiljattain eli kutakuinkin kesällä 2011 avattu vielä 9-reikäisenä sinnittelevä kenttä oli varsin erikoinen kokemus. Mieleenpainuvaksi kentän teki sen visio: ”99 East on Aasian haastavin golfkenttä”. Hienoa, että kentällä on visio. Emme kuitenkaan samalla voineet välttyä ajatukselta, että kunnianhimoinen tulevaisuuskuva voi koitua liiketaloudelliseksi itsemurhaksi, koska valtaosa rahoituksesta tulee kuitenkin klubitasoituksella huiskivilta turisteilta. Toisaalta kyllähän erikoinen kenttä houkuttelee seikkailunhaluisia golffareita paikalle. Ainakin kertaalleen – liian vaikea kenttä voi rajata pelikokemukset yhteen kiukkukierrokseen.

Lähdimme testaamaan kyseisen vision paikkansapitävyyttä ostamalla ns. Twilight -green feen, jolla sai puolikkaan green feen hinnalla (~35 €) pelata klo 15 jälkeen niin monta väylää kuin vain ehtii. Arvelimme ennakkoon, että tuskin selviäisimme haastavalla kentällä täydestä kierroksesta mitenkään ennen pimeän laskeutumista eli noin klo 18. Rangea eikä lähipeliharjoittelupaikkaa ei ollut, joten pääsimme täräyttämään avauslyönnit melko kylmänkireillä lihaksilla heti jo kimurantin oloiselle ykkösväylälle.

Kenttä oli vasta muutama kuukausi sitten avatuksi yllättävän hyvässä kunnossa, joskin melko paljon oli vielä melko laajojakin GUR-alueita (ground under repair). Väylästöllä oli kyllä ansiokkaasti onnistuttu toteuttamaan visiota ihan huolella, mikä nyt ei tavallaan ole niin vaikeaa: laitetaan runsaasti vesiesteitä, joka suuntaan kallellaan olevia kapeita väyliä, pitkää raffia ja paljon outteja. Koko settiä höystetään liukkain ja eri suuntiin pakenevin vinkuraisin griinein, niin homma alkaa olla avot. Lisäksi kentän huomattavat korkeuserot oli ”hyödynnetty” hienosti – välillä tultiin sokkona alas kuin Kitzbühelin jyrkkää syöksyrinnettä konsanaan.

Huomasimme, että twilight -green fee tarkoittaa käytännössä pimeän pelon läsnäoloa kierroksen loppuvaiheilla. Ehdimme pelata 12 väylää, kunnes uhkaava ukkosmyrsky ja pimeys saapuivat ja pakottivat meidät pois kentältä. Tavallaan voi myös sanoa, että oikaisimme kuusi väylää lopusta, kun ei oikein jaksettu keskittyä ja pelata persoonallisesti muokattua kenttää. Häntä koipien välissä tultiin eli huisin haastavaa oli totta mooses!

Klubitalo on pieni, mutta siisti rakennus vailla ravintola- ja suihkutiloja. Väliaikainen tila saa luvan toimia klubirakennuksena, kunnes ilmeisen hulppeaan paikkaan mäen päälle suunnitteilla oleva pytinki joskus valmistuu. Jos valmistuu. East 99:n henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä, palvelualtista ja hyvällä englanninkielen taidolla varustettuja, mistä täydet pisteet. Meillä oli loppunut vuokra-auton bensa klubin parkkipaikalle (pitkä tarina, jonka vaiheista voi lukea Langkawin varsinaisesta matkakertomuksesta), mutta kentän vartija karautti puoleksi tunniksi mopedillaan sysimustaan yöhön noutaen pari limsapullollista menovettä. Väsyneet ja hämmentyneet golffarit pääsivät sittenkin hotellille elpymään päivän antoisista koettelemuksista.

Jos hakee leppoisaa rantaelämää muutamien golfkierrosten höystämänä, Langkawi on oikein hyvä vaihtoehto.

Leave a Reply

Your email address will not be published.