Eläimellinen Krabi

Thaimaa, Krabi 14.-17.11.2011

Oli aika päästää löyhästä otteesta Koh Phi Phin rennokas saarielämä ja maakrapujen suunnata jälleen takaisin kovalle maalle. Päästäksemme Phi Phi saarelta mantereen puolelle Krabille ei täyteen ahdettu julkinen sillipurkki kymmenine turisteineen kuulostanut järin houkuttelevalta vaihtoehdolta, joten vuokrasimme yksityisen venetaksin mallia ”speed boat”. Ylimalkaisen, mutta meille edulliselta näyttäneen sopimuksen mukaan neljän tunnin merimatka sisälsi kolme snorklaus- ja uintistoppia matkalla olevien saarten suojissa.

Tunnelman kohotessa tanakalla kulmakertoimella kahlasimme samsonitejemme kanssa vesitaksiin, jossa meitä oli vastassa tylyntuntuinen nuori pojankloppi ja hänen apupoikansa. Kuljettajan englanti tuntui olevan melko ruosteessa, mitä tosin saattoi tehostaa kundilla havaittavissa ollut jonkinnäköinen krapulanpoikanen. Saatuamme pakaasit kyytiin, kuski löi lämän tiskiin ja suuntasi raivoisasti aallokkoon. Tyrät rytkyi eivätkä matkakaljatkaan olleet pysyä tölkissä, kun survottiin tyrskyissä lähemmäs neljääkymmentä solmua. Vauhdin tielle osui pari uppotukkia, joita piittaamaton kuski ei noteerannut. Onneksemme vettynyt puusto ei rikkonut 200-hummaista Jammun konetta.

Meille tuntemattomasta syystä ilmassa roikkunut tympeän klopin turhautuneisuus purkaantui ensimmäisen toivomamme pysähdyksen kohdalla. Raivokuski oli nimittäin vankkumattomasti sitä mieltä, että matkasuunnitelman kolme saarta tarkoittivat kruisailua saaren tuntumaan pikaisten valokuvien ottamiseksi. Me toki halusimme tanakampaa pit stopia uinti- ja snorklauspuuhineen. Ensimmäistä uintireissua sävyttivät pienet meduusat, jotka pistelivät ja polttelivat ikävästi iholla.

Seuraava isompi vääntö syntyi lähestyttäessä Krabia, kun halusimme stopata Chicken Islandille uimaan. Kina johtui tulkintamme mukaan siitä, että matka-agentit olivat myyneet pikasliipparin ilmeisesti kahteen kertaan iltapäivälle ja kuskilla oli tästä syystä hurja kiire Krabille. Me taas olimme vilpittömästi sitä mieltä, että vuokrasimme joustavan kuljetuspalvelun neljäksi tunniksi. Hetken päästä jo venefirman pomo tulikin lankoja pitkin parin tulikivenkatkuisen puhelun merkeissä. The bossin kimakasta stressikiljunnasta ei tosin saanut mitään tolkkua, mutta kimitysmonologin lomassa saimme jotenkin neuvoteltua tunnin lisäaikaa ja vielä yhden pysähdyksen. Se tehtiinkin sitten jo käskystä. Kuski repi lopullisesti pelihousut, kun veneen ankkuri jumahti pohjaan tumman puhuvan ukkosmyrskyn jo uhkaavasti lähestyessä. Hetken päästä myrskytuultakin alkoi olla ilmassa ihan huolella ja vesisade hyökkäsi kimppumme vaakatasossa. Hengissä selvittiin, mutta kaverin v-käyrä oli tuona päivänä isommalla koetuksella. Meillä lomalaisilla oli muilta osin ihan paineeton merimatka.

Ao Nangin rannassa niin kutsuttu kiire loppui kuin seinään, kun ulostauduimme veneestä ja kahlasimme laukkuinemme maalle. Alkoi taksin metsästys. Tunnelma kääntyi melko hysteeriseksi, kun huomasimme millaisiin tuk tukeihin joukkiomme piti kamoinemme tunkeutua. Projektissa tuli koeponnistettua huolella poikain moottoripyörään kytketty sivuvaunuviritykset. Vaappuvasta menosta huolimatta karavaanimme laskeutui muutaman pelonsekaisen kilometrin jäljiltä kuitenkin turvallisesti resorttiin.

Pari kilometriä Ao Nangin rantahoukuttimista sivussa ja suuren jyrkänteen juurella sijaitseva Cliff View olikin sitten upea viidakkoresortti. Ei sillä tavalla tyylikkään luksusupea, vaan kaikessa vehreydessään viehättävä ja rauhallinen leposija. Vihreyden keskeltä löysimme myös kuntosalin ja saunan, joka tosin oli mallia ”ruotsalainen sauna”. Puupenkillä varustettu kylmä pukukoppi vailla minkäänlaista lämmön lähdettä oli ilmeisimmin markkinamiesten mielikuvavirityksiä.

Paikan viidakkomaista henkeä valoi heti ensimetreillä edestämme luikerrellut värikäs käärme, jonka laukunkantaja kuitenkin hakkasi kivellä tylysti palasiksi. Ihmettelimme vain miehen machoilua. Resortissa tuntui olevan muutenkin harvinaisen vankka eläinkanta, sillä riikinkukot ja mirrit tepastelivat sulassa sovussa mökin terassilla ja mökkipoluilla vilisti pieniä liskoja. Aitojen takaa löytyi pieni zoo, josta bongasimme pupuja, kilppareita ja apinan. Häkkiapinan yksinäisyyttä lievittääksemme syötimme sille aamupalalta pöllittyjä banaaneja. Ilmeisesti apin stressitasot olivat siinä määrin koholla, koska apina nappasi Saria fledasta ja pompulat vain lensivät! Molemmat selvisivät rytäkästä vammoitta.

Golfkenttien bongauksen koskilainen pääarkkitehtimme Oy Isä-Heikki Ab oli selvittänyt, että Krabilta löytyy yksi peliareena. Jo toisena päivänä otimmekin alle limusiinitaksin, ja suuntasimme paikallisen sähköyhtiön omistamalle Pakasai Country Clubille takomaan. Golfkenttää lähestyttäessä sähköseppojen viritykset alkoivat kummasti muistuttaa länsimaista korkeatasoista sähköinfrastruktuuria. Kenttä oli kotikutoisuudessaan varsin mukava kokemus ja hinnaltaan toki edullinen. Jännitystä peliin toi kentällä makoillut kobra. Paluumatkalla ylimääräisiä sydämen tykytyksiä aiheutti limusiinikuskin kreisikaahailu samalla kännykkään molkottaen. Pelonsekaiset tuntemukset eivät tunnin aikana antaneet väsymykselle tilaa.

Ao Nang jäi paikkana meiltä hieman ontoksi viihtyisää resorttia ja kivaa golfrundia lukuun ottamatta. Pääsyy lienee liian lyhyt visiitti, koska esimerkiksi viereisestä Raley’sta olisi löytynyt huikeat kalliokiipeilymestat. Kylän olemus avautuikin meille kivana rantakatuna kojuineen, joita kyllä joka ilta kävimme penkomassa. Pikkuputiikeista tarttui kotimaan joukoille nippu tuliaisia ja meille pitkämatkalaisillekin ajantappopelejä. Eloisan rantakadun saavutettavuutta paransi jyrkänneresortilta tasatunnein lähtevät tukukyydit ytimeen.

Muutaman päivän elbajongauksen jälkeen tuli aika hypätä Air Asian sisäiselle lennolle Krabilta Bangkokiin, sillä Annen kahden viikon loma veteli viimeisiään. Hillot jäivät vielä pariksi päiväksi nautiskelemaan ja koluamaan Krabin lähitienoita, koska kuva Bangkokin tulvatilanteesta oli hälyttävä ja vähintään epäselvä. Meille merkittävän lisäsyyn Bankkarin visiitille toi Thaimaan rajalla rikkoontunut Hillon passi, josta kehkeytyikin aikojenaikainen kaupunkisuunnistusmunaravi. Vyyhdin vaiheista ja sopan selvittämisestä lisää seuraavassa jutussa!

One Reply to “Eläimellinen Krabi”

  1. Moikka !

    Mukavalta tuntuu lukea ja muistella tapahtumia. Paljon nähtiin ja koettiin. Phi Phi jäi varmasti meidän kaikkien mieleen – ainakin Annen ja minun. Eipä tiedä, vaikka siellä vielä joskus piipahtaisi.
    Virtuaalisen, moniulotteisen, sykähdyttävän, ajassa kiinnostavasi etenevän, jännityksen täyteisen kerronnan salaisuutena taitaa olla satukirjan kirjoittaminen tai korkeatasoinen matkakertomus WSOY:lle myytäväksi. Siis upean hienoa kerrontaa. Kiitos.
    Taulamäen pää äänenkannattaja Luru

Leave a Reply

Your email address will not be published.